Designtekstiilialan opiskelijan opintopäiväkirja

Tekstiiliakatemian yritysvierailu: Ommellinen

Saimme osallistua taas Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n yritysvierailupäivään 4.11.2022. Tapahtuma pidettiin virtuaalisesti, ja siinä esiteltiin useita kiinnostavia tekstiilialan yrityksiä: Ommellinen, Varusteleka, Manna Co. sekä PrintScorpio. Keskitys näistä Ommelliseen, koska se on itselleni tutuin.

Ommellinen on yhden naisen ompelupajasta laajentunut jo 14 henkilöä työllistäväksi yritykseksi kahdeksan vuoden aikana. Ommellinen tekee naisten, miesten ja lasten vaatteita sekä kankaita, kaavoja ja kodintuotteita. Lähes kaikki tuotanto on Suomessa, ja se on yksi yrityksen palvelulupauksista ja arvoista.

Olen seurannut Ommellisen perustajaa Liisa Häkliä siitä asti, kun hän vielä ompeli yksin perheensä kodin ullakolla kolme lasta ympärillään, eli aivan alusta lähtien. Kovalla työllä ja rohkeudella yritys on lyhyessä ajassa kasvanut huomattavasti suuremmaksi, tuottavaksi tekstiilialan yritykseksi. Myös tunnettuus on lisääntynyt merkittävästi. Alun perin aloin seurata Ommelista siksi, että ompelupiireissä oli tuolloin nousussa monia pieniä, yhden tekijän ympärille rakentuneita kaava- ja kangasputiikkeja, jotka esim. pitivät blogia ja saivat siten tuotteitaan esille. Ompeluryhmissä jaettiin ahkerasti tietoa näiden pikkuyritysten tuotteista, kankaista ja kuulumisista. Liisa Häkli oli alusta asti aktiivinen somettaja, jonka tunnettuus levisi nopeasti.

On ollut mukava seurata Ommellisen menestystarinaa. Liisa on iloinen, aktiivinen ja aikaan saava johtaja, joka on aloittanut aivan nollasta ja luonut ympärilleen selvästi elinvoimaisen ja hyvinvoivan yrityksen. Tekstiiliala tarvitsee tämän tyyppisiä edelläkävijöitä, kun ala alkaa Suomessa pikkuhiljaa taas nousta ja toipua muutaman vuosikymmenen lamaannuksesta toivottavasti uudenlaiseen, kestävään menestykseen.

Kuvat: © Ommellinen

Harjoittelu Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa

Olin elo-syyskuussa työssäoppimassa Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa. Tarkoituksena oli oppia verkkokaupan käytännöistä ja arjesta – miten eri toiminnon pyörivät käytännössä. Kierrätyskeskuksessa oli kiinnostavaa työskennellä, ja koen oppineeni kaikenlaista hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen. Kuvia en ottanut tietosuojasyistä.

Kierrätyskeskuksen verkkokauppa sijaitsee Espoon Nihtisillassa. Samoissa tiloissa on myös Espoon kierrätyskeskuksen myymälä sekä verstaita ja toimistotiloja. Kierrätyskeskus on yleishyödyllinen yritys, jonka tarkoituksena on vähentää luonnonvarojen kulutusta, kasvattaa ympäristötietoisuutta ja lisätä osallistumisen ja työnteon mahdollisuuksia. Käytännössä Kierrätyskeskus pyörittää 12 kierrätysmyymälää sekä valtakunnallista verkkokauppaa, ja tarjoaa kattavasti ympäristökasvatusta ja -konsultointia pääkaupunkiseudun toimijoille. Samalla se työllistää työttömiä työnhakijoita ja osatyökykyisiä työntekijöitä.

Verkkokaupassa työskentelee n. 30 työntekijää, ja kauppaan lisätään 3000 tuotetta joka viikko. Toiminta laajeni korona-aikana valtavasti, koska lahjoituksia tuli paljon, mutta myymälät jouduttiin pitämään kiinni. Ihmiset tottuivat tilaamaan verkkokaupasta, ja se palvelee valtakunnalisesti, kun myymälöiden sijainti on pääkaupunkiseudulla.

Työtehtäväni Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa olivat pääasiassa tuotteiden keräily ja pakkaaminen sekä tuotesyöttö. Ensin mainitussa tehtävässä käytännössä etsin ja keräsin tuotteita hyllyistä tilausten mukaan, ja sen jälkeen pakkasin niitä erilaisiin paketteihin koon ja särkyvyyden mukaan. Tässä tarvittiin tarkkuutta, jotta juuri oikeat tuotteet löytyivät valtavasta varastosta, sekä tietysti silmää sille, miten erilaiset tuoteyhdistelmät kannattaa pakata. Opin, miten rakennetaan hölskymättömiä paketteja, miten särkyvät esineet kannattaa pehmustaa, ja miten valitaan juuri oikeankokoinen ja -muotoinen pakkaus kutakin tuoteyhdistelmää varten. Kärsivälliset kollegat opastivat aloittelijaa todella kivasti.

Tuotesyötössä tallensimme koneelle kaikenlaisia tuotteita verkkokaupassa myytäväksi. Laatikoittain kirjoja, vaatteita, kodin tekstiilejä, DVD-levyjä, sisustustuotteita, urheilukamppeita jne. tulee tuotesyöttöön joka päivä. Jokainen tuote syötetään tietoinen ja kuvineen verkkokauppaan myytäväksi. Työ oli yllättävän mukavaa ja kiinnostavaakin. Tässä sain myös käyttää tekstiilituntemustani hyödyksi. Käsien läpi meni viikkojen aikana paljon vaatteita ja muita tekstiilejä, joita mittailtiin eri tavoin ja etsittiin materiaalitietoja. Etenkin kodintekstiilit kiinnostivat, koska olen niihin pääasiassa keskittynyt omissa tuotteissani.

Kaikenkaikkiaan työssäoppimiskokemus oli positiivinen ja monella tapaa opettavainen. Jäin kaipaamaan kivoja työkavereita ja tasaista päivärytmiä, johon ehti tottua harjoittelun aikana.

Kasvivärjäyskurssi

Kesäkuussa opiskelimme kokonaisen viikon lankojen ja kankaiden värjäämistä kasviväreillä. Kävimme itse keräämässä kasveja tienposkesta ja metsästä, minkä lisäksi käytimme ruoanvalmistuksen ylijäämää eli tässä tapauksessa sipulin- ja avokadonkuoria sekä muualta hankittuja väriaineita kuten krappijuurta.

Opettelimme juurta jaksain selluloosa- ja proteiiniperäisten materiaalien erilasta värjäystapaa. Selluloosapohjaiset materiaalit kuten pellava ja puuvilla vaativat monta eri vaihetta ennen kuin ne pääsevät väriliemeen kylpemään. Kangasta valmistellaan näin ottamaan vastaan ja pitämään väriä mahdollisimman hyvin. Sen sijaan proteiinipitoiset materiaalit kuten villa ja silkki imevät väriä helposti, eikä niitä tarvitse esikäsitellä kuin kerran (puretus), eikä aina sitäkään.

Tässä muutamia otoksia värjäysviikolta.

Tässä on värjäytymässä krapilla viisi vyyhtiä villapaitalankoja (Vuonue Manta).

Sipulikeittoa? Ei, sipulinkuoret siinä antavat väriään.

Lupiinin varsista ja lehdistä keiteltyä vaaleanvihreää tuloillaan.

Valmiit vyyhdit näyttävät kauniilta, ja kaikki kasvivärjätyt langat sopivat yleensä hyvin yhteen. Oman lankani värjäsin krapilla, keltasipulilla, punasipulilla ja lupiininvarsilla ja -oksilla. Alla olevan kuvan kaksi keltaista ovat samasta padasta: tummempi on ensimmäinen väriliemi ja vaalea keltainen kolmas.

Tällaisia värjäystuloksia sain aikaiseksi värjäyskurssilla.

Kankaitakin siis värjäsimme. Kokeilin värjätä pellavaviskoosikangasta samoilla värikasveilla kuin millä värjäsin lankoja, jotta näkisin mahdolliset erot. Ja niitähän kyllä tuli. Tässä kuvassa on jälleen keltasipulilla ja krapilla värjätyt kankaat. Nämä ovat molemmat ensimmäisestä liemestä, eivät siis jälkiliemistä, vaikka näin voisi luulla. Krapista, joka tavallisesti värjää ruskeaan taittavaa punaista, tuli kaunista roosaa. Keltasipuli taas värjästi todella nopeasti ja tehokkaasti lähes samanlaista keltaista kuin lankoihinkin.

Nämä kasvivärjätyt kankaat eivät ole silitysrautaa vielä nähneet, mutta värit sentään erottaa hyvin!

Langoista olen kesän aikana jo neulonut monenmoista. Sukkaa, lapasta ja pipoa on syntynyt, ja villapaitakin on jo yli puolivälin menossa. Kankaiden osalta mietin vielä, miten ne parhaiten pääsisivät oikeuksiinsa. Ehkäpä painan vielä kuvioita päälle ja jalostan ne kasseiksi. Tai sitten jotain ihan muuta!

Kudotut hamam-pyyhkeet

Kudoin tänä keväänä (2022) kangaspuilla elämäni toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli kahdeksanvuotiaana, kun muutimme maalle ja uudessa kodissani oli kangaspuut, joilla isäpuoleni äiti kutoi poppanaa. Sain olla mukana seuraamassa ja kutoakin vähän. Muistan, miten jännittävää ja hiukan maagistakin se oli – miten kangaspuut toimivat ja miten sieltä tulee kaunista, valmista poppanaa kun heittelee sukkulaa ja polkee oikein.

Loimen laitto kangaspuihin oli kinkkistä, kun sitä ensimmäistä kertaa oli tekemässä. Tuntui, että työvaiheista ei tule loppua. Vaan tulihan loppu vihdoin, ja pääsin itse kutomisen kimppuun. Kutomista harrastava opiskelutoverini esitti asian niin, että kutominen on palkinto siitä, että on saanut loimen paikoillen. Vähäisen kokemukseni mukaan asia on juuri noin.

Ensin piti harjoitella, sitten vasta kutoa itse pyyhkeitä. Ja hyvä niin, sillä alkuun tuli jos jonkinlaista naimaraitaa ja reunat repsottivat oudosti. Virheitä sattui, sukkula ei kulkenut kunnolla, pirta ei auennut, kiristin oli liian kireällä… Asioita, joita en olisi kuuna päivänä tullut edes ajatelleeksi, mutta jotka piti (pitää!) opetella kantapään kautta.

Harjoittelun jälkeen ryhdyin kutomaan itse pyyhkeitä. Valmistin raidoista paperisen mallin, jotta ei tarvitse jatkuvasti olla mittailemassa. Sen kun asetin mallin työn päälle ja katsoin, milloin on tehty tarpeeksi kutakin väriä ja oli aika vaihtaa. Kutomisen aikana en toki välttynyt ongelmilta ja mokiltakaan. Näppituntuma kiristimeen ei ollut vielä kehittynyt, ja katkoin muutamia reunalankoja. Pari kertaa poljin väärin, ja huomasin sen vasta myöhemmin. Silloin purin ja tein uudelleen. Mutta sitten jossain kohtaa huomasin, että tämähän alkaa sujua. Kun kaikki oli kohdallaan, kutominen oli todella mukavaa ja nopeaakin.

Ja mikä lopputulos! Maailman hienoimmat hamam-pyyhkeet! Saatan tosin olla puolueellinen, heh. Ja sanoisin myös, että ehkä maailman kalleimmat hamam-pyyhkeet, jos materiaalien lisäksi lasketaan työtunnit näiden tekemiseen. Mutta jostain pitää aloittaa! Ei ollenkaan hassumpi ensituntuma kutomisen maailmaan.

Hamam-pyyhkeet kuvattuna Saaristomerellä.

Verso-näyttely

Tänä keväänä suunnittelimme ja toteutimme designtekstiiliä opiskelevalla porukallamme Verso-nimisen tekstiilinäyttelyn Kauppakeskus Plazaan, Salon keskustaan. Saimme käyttöömme tyhjän liiketilan, jota ryhdyimme innolla muuntamaan näyttelytilaksemme.

Suunnitelmana oli esitellä designtekstiilialan opiskelijoiden töitä monipuolisesti ja näyttävästi. Tässä onnistuimme! Näyttelystä tuli todella hieno, ja se on saanut paljon positiivista ja innostunutta palautetta kävijoiltä.

Näkymää näyttelystä, etualalla Puut-kuosiset pellavatyynyni.

Printtejä näkyvästi esillä näyttelyn seinällä.

Aloitimme suunnittelun rakentamalla kapalevystä mittakaavassa olevan pienoismallin näyttelytilasta. Sinne sitten mallailimme kalustusta ja seinäripustuksia, ja mietimme tilan valaistusta ja toimivuutta.

Ryhdyimme keräämään listaa ja kuvia esille tulevista tuotteista ja printeistä. Teimme näyttelylle graafisen ilmeen ja pohjaplanssit eri tarpeisiin (julisteet, banderollit, kutsut, tarinapohjat jne.). Kirjoitimme lehdistötiedotteen, jaoimme mainoksia ympäriinsä, pyysimme sponsoreilta viherkasveja ja astioita lainaan, roudasimme kalusteita, hankimme ja pesimme esittelykalusteiksi tulevia eurolavoja, laadimme vuorolistan näyttelyn valvojille, tulostimme suurkuvatulostimella printtejä, sovimme kauppakeskuksen kanssa sata pikku yksityiskohtaa, kokosimme näyttelykatalogiin tiedot kaikista näyttelyn 121 työstä sekä koordinoimme tuhatta muuta pikkuasiaa.

Tämän kaiken lisäksi luonnollisesti valmistimme näyttelyyn esille tulleet designtekstiilityöt. Osa oli jo valmiina ennen näyttelyn suunnittelun aloittamista, osaa työstettiin loppuun vielä avajaispäivänä.

Minnan vauvanpeitto ja helisevät pehmokuutiot.

Alissan upea tunika, värjättyä ja painettua rykkityykiä.

Tätä kirjoittaessani näyttely on ollut auki viikon päivät. Avajaiset 25.4.2022 olivat mukava ja onnistunut tapahtuma, jossa oli kutsuvieraita läsnä ja myös satunnaisia uteliaita ohikulkijoita. Puheita pidettiin ja näyttelyä ihailtiin. Tämän jälkeen näyttelyssä on käynyt yli 100 kävijää päivässä. Näyttelyn loputtua 14.5.2022 voimme sitten laatia saldon kävijöistä, myydyistä töistä, palautteesta sekä omista ajatuksistamme siitä, miten kaikki meni. Jo nyt voi kuitenkin sanoa, että olemme reilusti voiton puolella ja että näyttely onnistui jopa yli odotusten.

Verso-näyttely esillä mediassa

Salon seudun sanomat: Designtekstiiliala valokeilassa: Salon seudun ammattiopiston opiskelijat avasivat Verso-näyttelyn Plazaan

Salonjokilaakso: Tekstiiliopiskelijoiden kevätnäyttely esillä Plazassa

Pöytätabletit ja lautasliinat

Valmistin upouudella silkkipainoseulallani pellavaiset pöytätekstiilit Verso-näyttelyymme.

Vaikka painoväri näyttää mustalta, siinä on itse asiassa vain neljännes mustaa, ja loput kuultopastaa. Väristä tulee tällöin juuri oikeanlainen musta, ei liian jyrkkä, mutta ei myöskään harmaa.

Tässä ovat valmiit tekstiilit näyttelymme kattauksessa:

Nämä pöytätekstiilit onnistuivat mielestäni tosi kivasti, ja olen niihin tyytyväinen. Tein terrakotan värisestä pellavasti samalla kuviolla vielä keittiöpyyhkeitä myyntiin näyttelyyn.

Sea Socks

Suunnittelin kasvivärjäämistäni villalangoista raikkaat villasukat. Teema ja nimi syntyivät kuin itsestään rakkaudestani mereen. Meri voi olla niin monen värinen riippuen valaistuksesta. Usein auringonlaskujen aikaan näkee merellä upeita värimaailmoja, jotka heijastuvat aaltoihin.

Tästä lähdettiin:

Ja tähän päädyttiin:

Lankana näissä sukissa on Vuonuen Wilhelmi, joka on suomalaista lampaanvillaa ja tenceliä. Lanka on siten kokonaan biohajoavaa. Sukissa on aaltokuvio, jonka suunnittelin Stitch Fiddle -nimisellä ilmaisella kaaviosovelluksella. Resori on kierrettyä joustinta, kantapää on tiimalasikantapää ja kärkikavennukset on tehty sädekavennuksena.

Wilhelmi on lankana tiukkakierteistä ja aika ”armotonta”, eli kaikki mahdollinen jää näkyviin. Sain käyttää kaiken taitoni niin kirjoneuleessa, kavennuksissa kuin kantapäässä, että sain lopputuloksesta mahdollisimman tasaista. Värjättyjä lankoja ei kulunut näihin sukkiin paljonkaan, joten saan vielä toisetkin sukat tehtyä niistä. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen näihin sukkiin. On mukava tunne luoda jotain ihan uutta alusta asti itse.

Loimen laitto kangaspuihin

Päätin opetella aivan uuden tekniikan eli kutomisen kangaspuilla. Bongasin Suuresta Käsityölehdestä ohjeen kauniiden hamam-pyyhkeiden valmistamiseen ja niin ryhdyimme työhön. Toki otimme ohjeesta vain muutaman idean, ja tein suunnitelman ihan oman mallisiini pyyhkeisiin. Mukaan sain opiskelijakollegani Hannelen, joka halusi myös hypätä kutomisen maailmaan. Ja tokihan opettajamme Päivi on tämänkin alan konkari, joten hyvissä käsissä kävimme työhön kiinni.

Tästä se lähti, eli loimen luomisesta. Tätä tehdessäni olin kuulemma luoja. 😀 Loimellamme on pituutta 10,5 metriä, ja lankoja tuli yhteensä 756 kpl. Tästä määrästä on tarkoitus tulla 5 kappaletta pellava-puuvillaisia hamam-pyyhkeitä kokoa 90 x 160 cm. Kutistumisvarat on laskettu loimen pituuksiin ja myös kudelankoihin mukaan. Melkoista matematiikkaahan tämä koko alku oli, kun lankojen määriä ja pituuksia laskettiin.

Yllä olevassa kuvassa koko pitkä loimi on irrotettu luomapuusta ja tuotu kangaspuiden ääreen. Tästä alkaa loimen laittaminen puihin. Vaiheita on niin monta, ja ensikertalainen oli aika huuli pyöreänä kaikkien eri kohtien kanssa. Onneksi oli osaavaa väkeä auttamassa. Sain myös 36-sivuisen monisteen eri vaiheista, ja sitä pitää tavata tarkkaan sitten seuraavalla kerralla jos ja kun tätä tekee uudestaan.

Yllä jaetaan loimilankoja käärinpirtaan. Tässä määrittyy tulevan loimen leveys. Tässä koko loimi jaettuna pirtaan:

Tämän jälkeen loimi kierretään tukille. Tämä vaihe onkin ns. team effort eli tähän tarvitaan vähintään kaksi henkilöä, mielellään enemmänkin varmistamaan, että kaikki onnistuu hyvin. Komiikaltakaan emme välttyneet:

Tässä minä loimenpitäjänä ja Rami kiertää kampea. Yllättävän raskas työvaihe tämä! Lujaa piti pitää vastaan, ja Rami sai vääntää kampea ihan tosissaan.

Sitten lähdetään niisimään! Ensin loimi pitää kohottaa niisimistä varten. Se tapahtuu kohotusvarvan avulla. Loimilangat suoristetaan, leikataan auki ja sidotaan vetosolmulla:

Sitten lasketaan niisivarret alas ja asetetaan sopiva määrä niisiä varsille. Nyt on aika lukea tarkkaan niisintäohjetta, jotta tiedetään, mikä lanka menee mistäkin kohdasta. Ja ei kun niisimään:

Niisimisen jälkeen pistellään loimilangat pirtaan:

On aika tehdä alkusolmut. Tässä voi käyttää vetosolmua tai sen muunnosta. Loimi on nyt kiinni puissa niin kuin pitää, ja pirta on asetettu paikoilleen.

Alkaa sidonnan teko. Ensin tehdään muuttumaton sidonta, joka on vipujen, niisivarsien ja välittäjien välinen sidonta. Se on aina samanlainen. Sen jälkeen tehdään muuttuva sidonta, jossa muodostetaan välittäjien ja polkusten välille nyöritys sen mukaan, millaista kuviota halutaan loimen tekevän valmistettavaan kankaaseen. Tässä Hannele kiinnittää nyörejä välittäjiin.

Ja voilá! Näin helppoa se on. Heh.

Pitää vielä todeta, että joka ainoassa kohdassa oli tämän lisäksi sata muuta pikku yksiyiskohtaa, kuten erilaisten puiden asettamisia, sitomisia ja säätämisiä, joista en todellakaan muista kaikkea. Onneksi on se monistenivaska tallessa.

Hyvä uutinen on se, että kaiken uurastuksen jälkeen saa vihdoin alkaa kutoa!

Valokuvaus: prosessin kuvaaminen

Valokuvauksessa harjoittelimme viimeksi jonkin tietyn prosessin kuvaamista. Katsoimme eri kuvakokojen ja kuvakulmien vaikutusta työprosessin dokumentointiin.

Tehtävänä oli valita jokin alaamme liittyvä työprosessi, josta teemme ensin käsikirjoituksen, sitten storyboardin eli kuvakäsikirjoituksen ja kuvaamme lopulta prosessi kännykän kameralla.

Valitsin kuvattavaksi prosessiksi painoseulan rasvanpoiston. Tällainen kuvauksesta tuli.

Kokoa tarvikkeet:

Esiliina
Suojalasit
Kumihansikkaat
Rasvanpoistoaine
Harja
Seula

Pue suojavarusteet päälle.

Kastele seula suihkulla.

Laita harjaan rasvanpoistoainetta.

Harjaa seulaa pyörivin liikkein joka puolelta.

Käännä seula ympäri ja pese samaan tapaan toiselta puolelta.

Huuhtele seula suihkuttamalla huolellisesti molemmilta puolilta.

Huuhtele harja huolellisesti.

Aseta seula kuivumaan ilmavaan paikkaan.

Vuoden 2022 käsityötekniikka: kasvivärjäys

Otin pienen varaslähdön kasvivärjäykseen jo viime vuoden puolella. Värjäsin marras-joulukuussa 2021 nämä pienet 20 gramman nöttöset, ja ne onnistuivat mahtavasti.

Langaksi valitsin fingering-vahvuista suomalaista villaa, Vuonuen Wilhelmiä. Sen vahvikkeena on tencel, eli koko lanka on 100 % biohajoavaa, mikä on iso plussa. Värikasveista krapin ja saksanpähkinän sekä apuaineet ostin Sirinä Designin ihanasta pikkupuodista. Sipulinkuoret otin omasta keittiöstä. 🙂

Puretus

Homma alkaa puretuksella, eli tekniikalla, jonka avulla väri tarttuu kiinni lankaan. Puretuksen voi tehdä ennen värjäystä, värjäyksen aikana, tai sen jälkeen. Käytin tässä yleisintä tapaa eli esipuretusta. Tässä on yksi 100 gramman lankavyyhti jaettuna 20 gramman pieniin vyyhteihin.

Puretuksessa langat upotetaan veteen, johon on lisätty alunaa 10 % ja viinikiveä 5 % kuivalangan painosta. Laitoin siis 100 gramman vyyhtiä kohden 10 g alunaa ja 5 g viinikiveä. Helppo laskutoimitus tällä kertaa! Jos purettaisin kerralla vaikkapa 300 g lankaa, alunaa tulisi siten 30 g ja viinikiveä 15 g.

Vesi kuumennetaan hitaasti, jotta villa ei huovutu. Se pidetään n. 80 asteessa tunnin verran. Sen jälkeen vyyhdit voi nostaa pois, puristella liiat vedet ja ripustaa ilmavasti kuivumaan.

Värjäys

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvät pikkuiset lankakakut on värjätty seuraavasti:
punainen – krappijuuri
keltainen – sipuli
vanha roosa – saksanpähkinä
vihreä – punasipuli

Krapilla ja sipulilla värjäilyistä muistin ottaa (ei kovin viehkot) kuvatkin:

Krappijuurella voi värjätä punaisen sävyjä.

Käytin kaikkiin värjäyksiin samanlaista metodia. Siivilöin värikasvit pois (paitsi saksanpähkinää, joka oli hienona jauheena), laskin esipuretetut langat n. 40-asteiseen liemeen ja nostin hitaasti lämpöä. Välillä lämpö huiteli vähän liiankin kuumassa, jopa yli 90 asteessa, mutta onneksi huopumista ei tapahtunut. Pidin langat väriliemissä 2-3 tuntia. Sitten huolellinen huuhtelu kädenlämpöisellä vedellä, ja vyyhdit ilmavasti kuivumaan.

Kasvivärjäyksen lopputulos on aina vähän yllätys. Olen tosi tyytyväinen, että värjäykset onnistuivat ensimmäisellä kerralla näin kivasti. Suurin yllätys oli saksanpähkinä. Sen väriliemi oli todella tumman ruskeaa, lähes mustaa. Silti lopputuloksesta tuli todella kaunis vanhan roosan värinen lanka. Aion kokeilla vielä värjätä saksanpähkinällä kauemmin, jolloin väristäkin tulee todennäköisesti aivan erilainen.

Itse värjäyissä langoissa on jotain aivan erityistä. En osaa ihan tarkasti määritellä mitä, mutta varmaankin se vaivannäkö ja lopputuloksen jännittäminen on osa tuota tunnetta. Olen jo suunnitellut näille ensimmäisille kokeiluille oman sukkamallin. Seuraavaksi on vuorossa itse luonnosta poimittujen värikasvien avulla värjääminen, jahka kevät tulee ja kasvit alkavat taas nousta lumipeitteen tieltä. On saattanut tapahtua hurahdus, mutta mitään en myönnä!